objektiivinen todellisuus

on vuorovaikutteinen luomansa kulttuurievoluution kanssa.

Mitä mielenkiintoista?

Objektiivisuuteen tarvitaan ulkopuolinen näkemys, siis irrottautuminen niistä 'raameista' jotka vallitsevat ja jonka 'sisällä' emme pysty objektiivisesti asioita tutkailemaan.

Inhimillisyydestä irrottautuminen ei ole joka jepen puuhaa, se vaattii voimakasta tahto tilaa ja määrätynlaista mielen ja 'sydämen' tilaa.

Vietti-maailma, pyyteet, pelot etc. hallitsevat kulttuurisen kontekstin lisäksi jokaista ihmistä enemmän tahi vähemmän, se joka pystyy torjumaan nuo tarpeet,pelot ja kulttuuriset vaatimukset ja tottumukset pääsee lähemmäksi jonkinoloista objektiivisuutta.

Ateismi/uskovaisuus ovat äärimuotoja, siihen välille sijoittuvat ovat myös olevaisuuden otteessa ja tästä johtuen hahmottavat lähes kaiken inhimillisen subjektin kautta.

Mediatiivinen tila jossa kehollisuus ja siihen liittyvät asiat pyritään saammaan 'taka-vasemmalle' voi johtaa tilaan jossa oivallukset ja tietoisuus nousee jostain muusta kuin inhimillisestä pohjasta, ihminen ikään kuin on käyttöjärjestelmä jonka kautta jokin olennaisen pelkistetty avautuu 'puhtaimmillaan auringon alla'.

Tieto ja taito ovat loputtomia kasvun paikkoja ja niille ei ole loppua näköpiirissä, kuitenkaan näissä 'abstrakteissa-avaruuksissa' ei noiden taitojen ja tietojen asema ole yksin olleellinen, on kysymys laajemmasta kokonaisuudesta johon tiedot ja taidot liittyvät vain yhtenä osana.

Pääsin lempiaiheeseeni.

Minun mielestäni mitään todellisuutta, joka olisi kaikille sama, ei ole olemassa. Jokaisen henkilökohtainen kokemus on tavallaan faktaa, siis siinä omassa maailmassa. Oma kokemus on todellisesti koettu. Toinen vaan kokee saman enemmän tai vähemmän eri lailla. Tietenkin on kaikin puolin kehittävää keskustella ja kuunnella toisten näkökulmia, mutta on aika turhaa kilpailla siitä, kenellä on tärkein tai oikein tieto. Sama tapahtuma tai asia vaikuttaa vähintään niin monenlaiselta, kuin on tarkastelijoitakin. Yhdellä ihmiselläkin voi olla useita ulottuvuuksia ja näkökulmia, jotka vielä muuttavat muotoaan kaiken aikaa.

No, mielestäni kaikki on alati muuttuvaa prosessia, jota ei kannata yrittää pysäyttää mihinkään ehdottomiin totuuksiin tai oletettuihin faktoihin.

....semmonen salaisuus, mitä muut ei voi nähdä, kun muut on sokeita koska ei elä elävässä uskossa.

Pitihän se pitkästä aikaa vetää tommonenkin kortti hihasta.

Ei sinulle sitten tullu mieleen ihmisten oleminen eri paikoissa, kun vetosit ihmisen kykenemättömyyteen havainnoinnissa...taidat olla kykenemätön "havaitsemaan", koska olet eri paikassa kuin minä...vai että oikein aistialue.

Pyysin tuosta ketjusta käymään tässä ketjussa kun siellä ei saa kirjoittaa oblektiivisesta todellisuudesta eli siitä mikä on ympärillämme havaitsimme sitä tai tajuaisimme sen olemassa olon tai ei niin siinä se vaan olla möllöttää tuo objektiivinen todellisuus. Sitten tuleekin se jännä pointti kun pitäisi kertoa mitä jotain tapahtui silloin ja silloin objektiivisessa todellisuudessa. Jotkut valehtelevat joko tahallaan tai tahattomasti, jotkut muistavat väärin ja jotkut eivät muista mitään. Mutta the truth is out there.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15030488/olaf-palmen-murhan-takana-cia#comment-91489514
Totuutta on niin monenlaista, mutta on vain yksi todellisuus, halusitte sitä tai ette. Todellisuus ei ole subjektiivista vaan se on suhteellista jopa objektiivisenakin. Siitä todiste suhteellisuus teoriassa.

On siis olemassa objektiivinen todellisuus.
Vajavaisilla aisteillamme emme vaan saa siitä täydellistä informaatiota.
Sitten on vielä yksilöiden väliset erot, kuten punavihersokea näkee eri tavalla kuin nelivärinäköinen.

Ei olla missään "maailman maistiaisissa"!?
Vaan ihmisten omin aistein kokema maailma on just tismalleen 100 prosenttisesti ihmisen aistima ja kokema maailma!

Jos me nähtäs kuten käärmeet, kuultais kuten lepakot, haistettais kuten koirat, maistettais kuten (millä helvetillä on hyvä makuaisti?) kulinaristit, tunnettais kuten hmmm hysteerikot (no keksikää ite parempi!) niin sit me ei enää oltais ihmisiä! Piste!

Todellisuus, havainto ja tulkinta ovat kolme eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa ja joiden suhde ei ole suoraviivainen. Tulkinnassa voi vielä erottaa rationaalisen tulkinnan (tuo talon harjalla istuva lintu on kanahaukka) ja arvottamisen (tuolla istuu upea petolintu).

Vaikka tulkinnat hyvin samanlaisesta havainnosta vaihtelevat ja vaikka samasta kohteesta voi tehdä hyvin erilaisia havaintoja, niin se ei tarkoita, etteikö objektiivista todellisuutta olisi. Linnun voi tunnistaa väärin varpushaukaksi, mutta geneettisesti se on edelleen kanahaukka.

Tulkinta voi rikastaa tai latistaa havaintoa. Epämääräinen pieniä luita sisältävä möykky talon seinustalla saa enemmän merkitystä, kun sen tunnistaa (jos tulkinta on oikea) kanahaukan oksennuspalloksi. Toisaalta jos sen kategorisoi "likaiseksi roskaksi", niin paikallisesta eläimistöstä kertova havainto latistuu hygieniseksi ongelmaksi.

Myöskään havainnon "aitous" ei ole niin yksiselitteistä. Esimerkiksi delfiinit havainnoivat ympäristöään pitkälti itse tuottamiensa äänien kaikuina. Tätä voisi pitää jo aika kaukana "objektiivisesta havainnosta", koska jo havainnon perusmekanismi (ääni) on eläimen itse tuottama ja teoriassa vaikuttaa myös havaittavaan kohteeseen. Useat tutkijat ovat kuitenkin tulleet siihen johtopäätökseen, että delfiinit luovat ympäristöstään hyvin tarkan 3D-ultraäänikuvan, jonka ansiosta ne voivat nähdä jopa lajitovereidensa vatsalaukun sisällön ja myös sen kohdussa olevan sikiön. Delfiinin aivoissaan luoma "keinotodellisuus" onkin siis itse asiassa hyvin tarkka (ja "objektiivinen") havainto niiden ympäristöstä.

Uinuva todellisuus heräsi taas henkiin. Neljä vastausta pienen ajan sisään. Vieläkin mennään sekaisin mitä tarkoitetaan objektiivisella todellisuudella. Yleisesti ymmärretään kun sanotaan jonkun asian olevan objektiivista erotuksena subjektiivisesta viitaten siihen että objektiivinen olisi varmempaa tietoa kuin pelkkä subjektiivinen tieto.
Äärimmäisyyteen asian vei George Berkeley. Hän kiteytti ajattelunsa lauseeseen olla olemassa on tulla havaituksi, (lat. esse est percipi). Berkeley on merkittävin subjektiivisen idealismin edustaja. https://www.youtube.com/watch?v=9iBryNYU49Y

Hegelin mukaan olemassaolon absoluuttinen perusta on olemukseltaan dynaaminen, historiallinen välttämättömyyden prosessi, joka kehittyy yhä monimutkaisemmiksi olemassaolon ja tietoisuuden muodoiksi, synnyttäen lopulta kaiken moninaisuuden sekä maailmassa että käsitteissä, joilla ajattelemme ja teemme selkoa maailmasta. Hegel katsoi, että jotta ajatteleva subjekti (ihmisjärki tai tietoisuus) voisi lainkaan tuntea objektinsa (maailman), ajattelulla ja olemassaololla täytyy olla olemassa jossain mielessä identiteetti. Hegelin sanoin, ”identiteetti on identiteetin ja epäidentiteetin identiteettisyyttä”. Hegel katsoi, että tämä vastakohtien välinen suhde on läsnä aina, kun olemme tekemisissä objektien kanssa — oli kysymyksessä sitten ajatus Jumalasta, tai esimerkiksi taiteesta. Tyhjentävästi sanottu. Mutta tuokaan ei selitä objektiivisen todellisuuden olemassa oloa.
Hegelin päämääränä oli osoittaa, ettemme suhtaudu maailmaan niin kuin se olisi meistä katsoen "toinen", vaan että löydämme itsemme tästä maailmasta. Kun ymmärrämme, että sekä mielemme että maailma ovat järjestyneet samojen rationaalisten periaatteiden mukaan, pääsymme maailmaan on turvattu. Tämä turvattu pääsy oli ollut hukassa sen jälkeen, kun Kant oli julistanut "asioiden itsessään" olevan pohjimmiltaan tavoittamattomia. Das Dingelidong an sich.
Jos laitan vielä linkin jonka kautta pääsette takaisin siihen ketjuun josta tulin tänne ja sieltä pääsette eteenpäin vaikka ensin https://keskustelu.suomi24.fi/t/15020659/jaaha-pitaisiko-vaan-lopettaa-uutistenluku Älkää nyt menkö sinne. Se löytyy sieltä kun ensin menette tänne https://keskustelu.suomi24.fi/t/15032737/haaste-julkiseen-keskusteluun-nettikaytoksesta josta pääsette sitten sinne jollette tule takaisin tänne, mutta käykää nyt siellä toisissakin ketjuissa niin tulette sitten vaikka takaisin tänne. Se miksi päädyin tänne oli se kun viestejäni poistetaan.

Kaveri kirjoitti.
Kun jossain periferiassa joku ammutaan hengiltä, menee poliisilla tunteja saapua paikalle, mutta ampuja selviää hyvin suurella todennäköisyydellä. Kun Palme murhattiin keskellä Tukholmaa, oli pollis hyvin lähellä ja varmisti sen ettei kukaan pysty tapausta selvittämään, koska USA ja CIA oli sen takana.

Tässä poistettu vastaus. (sellainen vastaus kuin on väite)

"Ei kukaan pysty tapausta selvittämään, koska USA ja CIA oli sen takana."
Mitä tarkoitat? "USA ja CIA sen takana". Minkä takana? Aseen takanako painamassa liipasinta? USA on maa ja CIA on tiedustelupalvelu. https://fi.wikipedia.org/wiki/Central_Intelligence_Agency
USA:lla eikä CIA:lla ole sormea jolla painaa liipasinta. Maa on alue ja tiedustelupalvelu on toimisto missä työskentelee paljon agentteja. Agenteilla on sormet. Tarkoitat siis jos ymmärrän oikein, että ampuja oli CIA:n agentti. Silloinen CIA:n johtaja William J. Cassey on kiistänyt asian. Tarkoitatko että hän valehtelee. Joku kirjoitti ylempänä, että tämä on Putinin tekeleitä ja joku toinen myönsi itse ampuneensa Palmen ja joku vain vänkää, että se oli Pettrsson. Ettekö ole lukeneet mitä tänne on kirjoitettu asiasta?
NatojatsariHomo
11.10.2017 9:11
Putin sen teilas tietty. PS. Lötyskö pulveripussukkaa nenämakeiseks?
ette_saa_kiinni
14.10.2017 0:46
Uusi
Minä ammuin Olof palmen normaalikaliberisella pistoolilla vuonna 1986 sveavägenin ja tunnelgatanin kulmassa.
foliopäätaasvauhdissa
14.10.2017 12:58
Uusi
Pettersson oli murhaaja. Taustalla ei ollut mitään salaliittoa.

Täällä on sivuttain tekstiä ettei Palmea kukaan ampunut. Teilläkö ei ole sille mitään kriteeriä mikä on totta ja mikä on valhetta. Objektiivinen todellisuus esimerkiksi. Mikä se on? Höh, en o koskaan kuullukka!"

Jos seuraatte ketjuja linkistä linkkiin niin pääsette lähemmäs objektiivista totuutta sillä totuus on se ettei Palmea koskaan tapettu (ainakaan siinä paikassa)